Mieltäni painaa aina silloin tällöin kysymys: Mikä on yksityistä? Eli minkälaisista asioista olisi hyvä keskustella jonkun kanssa. Monesti kun mietin omaa kehoani ja tuntemuksiani, minun tekee mieli kertoa niistä jollekulle. Kohtaan kuitenkin aina mielessäni suuren esteen. Alan aina miettimään kuka tämä ihminen olisi. Kuka olisi se ihminen jolle paljastaisin oman yksityiselämäni. Olisiko se hyvä ystävä? Kuitenkaan oman kehon ja mielen asiat eivät aina kuulu ystävälle. Aina ei tee mieli kertoa ystävälle mieltään painavaa asiaa. Sillä mielessä on aina useita epäilyksiä: Nauraako hän minulle? Entä jos hän ei ymmärrä? Entä jos hän hylkää minut kun kerron hänelle tämän asian.
Tuollaisina hetkinä mieleeni palautuu aina suomalaisten nuorten seksuaalioikeudet. Silloin minun tekee aina mieli kääntyä ammattiauttajan puoleen. Hän ei ivaisi, ei nauraisi, eikä syyttäisi. Hän kuuntelisi ja ymmärtäisi. Neuvoisi ja auttaisi. Pitäisi tiedot ominaan ja kunnioittaisi yksityisyyttäni. Mutta kuitenkin on yllättävän vaikeaa kertoa kenellekään yhtään mitään omista ongelmistaan. Omien ongelmien kertominen muille on kuin lukisi ääneen päiväkirjaansa. Kuitenkin jatkuvalla syötöllä mieli piinaa kehoa, ja keho mieltä, yllyttäen meidät etsimään vastauksia yhä suurempiin ja haastavimpiin kysymyksiin.
Onneksi meillä suomalaisilla on kuitenkin hyvät seksuaalioikeudet. Meidän ei tarvitse alistua seksuaalisen hyväksikäytön uhreiksi. Meillä on vapaus päättä itse omasta seksuaalisesta suuntautumisestamme. Me saamme vaikuttaa myös yhteiskuntamme tekemiin päätöksiin nuorten ohjelmiston parissa. Meidän ei tarvitse olla yksin huolinemme. Me saamme halutessamme tukea ja apua ongelmiimme...
Yhteiskunta joka on aivan yhtä avoin kuin suomalainen yhteiskunta, lepää varmoissa käsissä fyysisen ja henkisen hyvinvoinnin ja tasapainon suhteen. Mutta tokihan suomalaisessakin yhteiskunnassakin on puutteita, murtuma kohtia. Aina kun ajattelen omaa elämääni, huokaisen onnesta. On ihanaa olla tavallinen ihminen, jonka elämä ei kiinnosta kärpästäkään. Noina hetkinä ajattelen sääliä tuntien julkisuuden keulakuvia. Ihmisiä, joiden pitäisi olla kuin kuka tahansa meistä. Tuolloin mieleeni nousevat aina suomalaisten seksuaalioikeudet.
Vaikka koenkin säälin ylemmyyden tunteeksi, en voi olla surkuttelematta julkkisten kohtaloa. Lehdet rikkovat julkkisten kohdalla rankasti rajoja. Yksityisasioita pengotaan ja elämää seurataan jokaista mutkaa myöten. Yksityinen ja intiimi sekoitetaan kaikille kuuluviksi ja riepotellaan ne koko maailman kuultaviksi ja nähtäviksi. Lehtikirjoittajien skandaalinnälkä on hirveä. Julkkisten elämä ei enää ole elämää. Jokaisen elämässä kuuluu olla yksityinen ja intiimipuoli, jotka ovat erillään julkisesta kuvasta, jonka itsestämme annamme.
Kuitenkaan skandaalin nälkäiset lehtikirjoittajat eivät ajattele asiaa omalta kannaltaan. Kuinka kävisi jos ottaisin käsittelyyni jonkun lehtikirjoittajan, penkoisin hänen menneisyyttään ja spekuloisin hänen tulevaisuuttaan ja julkaisisin sen sitten jossakin lehdessä? Minä todennäköisesti istuisin kohta oikeussalissa. Jonka jälkeen kohta maksaisin korvauksia henkisen kivun tuottamisesta ja yksityisyyden rajojen loukkaamisesta. Miksi siis yksityiselämän rajaoja rikkovat lehtikirjoittajat saavat siis edelleen kirjoittaa? Osa syy tähän on ihmisten halu lukea skandaaleja, halu saada tietää kaikki pimeät puolet julkisuuden hahmoista.
Nämä yksityiselämää loukkaavat kirjoitelmat alentavat ihmisyyden arvoa. Vaikka olisitkin julkisuuden henkilö, sinulla on oikeus olla tasa-arvoinen muiden tavallisten ihmisten kanssa. Yksityiselämäsi pitäisi siis saada olla rauhassa. Tämä mahdollisuus olla yksilöllinen, omat salaisuudet, oman yksityisen ja intiimin elämän omaava ihminen, pitäisi suoda aivan jokaiselle ihmiselle maan päällä.
Iän ja kokemusten kasvaessa olen alkanut kiinnittämään huomiota myös ulkomaiden tapahtumiin. Huomatessani lehdessä jonkin jutun, joka koskee ihmisten oikeuksia joko kotimaassa tai ulkomailla, minun on aina pakko lukea se. Jutut ovatkin kiinnittäneet huomioni maailman tilanteeseen. Ne ovat saaneet minut kiittämään onneani siitä, että olen syntynyt Suomeen, suomen kansalaiseksi.
Välillä tuntuu että maailmalla seksuaalioikeudet ovat painuneet unholaan. Joka päivä uutisissa kerrotaan vähintään yhdestä raiskauksesta, vähintään yhdestä kunnianloukkauksesta… Siltikin Suomen rinnastaminen muuhun maailmaan käy leikiten. Vaikka ulkomailla ihmisellä on tuskin henkilökohtaista vessa rauhaa, samat seksuaalioikeudet vallitsevat myös ulkomailla.
Yksityiselämä on huikeaa vauhtia muuttumassa julkiseksi ja rajoja tuntemattomaksi. Katujen varsien mainostaulut tihkuvat paljasta pintaa ja seksuaalisuutta. Mitä tämä opettaakaan tuleville sukupolville?
Avoimuutta…Mutta myös oma keho nousee aina vain suuremmalle ja suuremmalle tärkeys asteelle. Jo nykypäivänä on tärkeää omata hyvä kroppa. Mutta tulevaisuudessa hyvän kropan omaaminen on sama asia kuin omaisi puoli maailmaa. Täytyy olla hyvä kroppa, jotta sitä voi sitten esitellä koko maailmalle. Tällä tavalla me rikomme yksityisen ja intiimin elämämme rajoja. Heilutamme itse tarkoituksella seksuaalioikeuksiamme. Jokaisen keho on yksilöllinen ja oma, sitä ei pitäisi pyrkiä muuttamaan kauneusihanteiden mukaiseksi.
Myös maailmalla tapahtuvat kulttuurien väliset vaihdokset sekoittavat ihmisten arvomaailmaa. Kulttuurien määräämät seksuaalisuussäädökset sekoittuvat ja aiheuttavat monia erimielisyyksiä. Erilaiset kulttuurit kattavat sisälleen niin moniavioisuuden kuin vanhempien päättämät avioliitotkin.
IPPF:n (International Planned Parenthood Federation) säätämissä seksuaali- ja lisääntymisoikeuksien peruskirjassa kohdassa seitsemän sanotaan ”Jokaisella on oikeus päättää itse naimisiinmenosta, perheen perustamisesta ja perhesuunnittelusta”. Näinpä vanhempien päättämät avioliitot ohjaavat seksuaalisuuden tasolle, jossa emme niiden toivoisi olevan. Vanhempien päättäessä elämänkumppanimme, päädymme monesti arvomaailmojen risteyskohtaan. Toisinaan nämä liitot ovat kuin ovatkin vahvoja, mutta yleensä ne kätkevät alleen seksuaalisen alistamisen. Miehen kannalta toisten sängyissä luuhaaminen on sallittua, jos ei jopa kunnioitettua. Mutta naisen maatessa toisen miehen, kuin ”valittunsa” kanssa, aiheuttaa valtaisan skandaalin, joka saattaa päättyä mitä erikoisimpiin rangaistuksiin.
Moniavioisuus on nykyään jo pimennetty epäkohta, jota esiintyy enää pienissä kehitysmaissa, mutta se on silti huomioimisen arvoinen asia. Myös moniavioisuuden taakse kätkeytyy usein miten seksuaalista alistamista. Arvojärjestys on tiukka, eikä sitä parane rikkominen. Tämä aiheuttaakin toisille alemmuuden ja huonouden tunnetta. Ihmistä ei pitäisi arvostella ulkonäön, vaan sisimmän mukaan. Tämä on kuitenkin nykymaailmassa todella häilyvä käsite. Ihmisten ulkonäkö on noussut liian suurelle osa-alueelle.
Tämä nostaakin esiin globaalisuuden. Globaalisuus levittää tietoa eri kulttuureista kaikkialle maailmaa. Kulttuurit sekoittuvat ja yhtyvät. Tämä johtaa myös oikeuksien leviämiseen maailmalle. Globaalisuutta seuraakin sitten YK.
Syyskuussa 2000 YK järjesti kokouksen, jossa tehtiin uusi vuosituhatjulistus. 191 valtiota sitoutuivat täyttämään kahdeksan ehtoa vuoteen 2015 mennessä. Valtiot sitoutuivat puuttumaan maailmalla vallitsevaan epätasa-arvoon ja kehityksen ongelmiin. Se oli sopimus paremman maailman puolesta. Julistus koskee omalta osaltaan myös seksuaalioikeuksia. Se ajaa myös IPPF:n (International Planned Parenthood Federation) asettamia säädöksiä vahvemmin maailman kansalaisten kuultaville.
Julistuksen kohta kaksi sitoo kaikki 191 valtiota taistelemaan peruskoulutuksen puolesta. Vuoteen 2015 mennessä peruskoulutus mahdollisuus pitäisi olla kaikilla maailman ihmisillä. Suuria tavoitteita, mutta saavutettavissa olevia. IPPF:n (International Planned Parenthood Federation) seksuaalisuus- ja lisääntymisoikeuksien kirjassa kohta kuusi ”Oikeus tietoon ja koulutukseen” on vankkana pohjana YK:n vuosituhat julistuksen kohdalle kaksi.
Jos peruskoulu saadaan ulotettua kaikkialle maailmaan, se lisää sivistyksen tasoa. Peruskoulutus siis lisäisi myös tietoa omasta kehostaan ja oikeuksista. Se vähentäisi omalta osaltaan seksuaalioikeuksien rikkomista.
Julistuksessa kohta kolme sitoo valtiot edistämään sukupuolten välistä tasa-arvoa (IPPF 3. Oikeus tasa-arvoon ja kaiken syrjinnän kieltäminen). Tasa-arvo nostaa jälleen esiin ihmisten ennakkoluulot. Heikko tasa-arvo taso on pohja ihmisten yksilöllisyydettömyydelle. Tasa-arvon ollessa tämä, ihmiset jakavat yhteiskunnan neljään osaan: miehet, naiset, lapset ja vammaiset. Tämä vetääkin sitten rajan myös ihmisten mielessä oleville seksuaalioikeuksille.
Suurin osa ihmisistä tuomitsee heti vammaiset. Vammaisilla ei ole yksityiselämää eikä intiimielämää. Mutta kuitenkin kehityksestään jälkeen jääneilläkin ihmisillä on samat tunteet kuin muillakin ihmisillä, kunnes toisin todistetaan. Tasa-arvo taseen nouseminen tasoittaisi siis myös seksuaalioikeuksia. Suurin osa ihmisistä myös olettaa, että vasta kehittymässä olevat lapset eivät ymmärrä mitään seksuaalisuudesta. Kuitenkin vanhempien teot ovat esimerkkinä lasten teoille. Kasvuympäristö ohjaa lapsen käyttäytymistä maailmalla. Vanhemmat luovat lapsilleen esikuvan kaikessa, myös seksuaalisuudessa. Lapsia ja nuoria koskevat seksuaalioikeudet ovat Suomessa määritetty uudelleen, ja ne kattavat vanhempien vastuun lapsen turvallisesta kehittymisestä seksuaaliseksi yksilöksi.
Miesten ja naisten väliset seksuaalioikeudet ovat ihmisten mielissä myös eroavaiset. On helppoa syyttää vastakkaista sukupuolta kokemistaan vääryyksistä seksuaalielämän parissa. On helppoa syyttää kasvatusta erilaisesta suuntautumisesta. Mutta kaiken kaikkiaan ihmiset kokevat seksuaalioikeuksien jakautuvan vahvasti miesten puolelle. Miehet omaavat laajemmat seksuaalioikeudet kehon rakenteensa ansiosta. Myös alkukantainen vaistomme kehottaa meitä antamaan miehille enemmän valtaa seksuaalielämässämme.
Julistus sitoi valtiot myös parantamaan odottavien äitien terveyttä (YK:n vuosituhatjulistus kohta 5, IPPF 1. Oikeus elämään. Yhdenkään naisen elämä ei saa vaarantua raskauden vuoksi, IPPF 8. Oikeus päättää itse lasten hankinnasta ja ajankohdasta. IPPF 9. Oikeus terveydenhoitoon ja terveyden suojeluun). Terveelliset elämäntavat omaavat odottavat äidit synnyttävät keskimääräistä terveempiä lapsia. Siispä odottavien äitien terveyden parantaminen laskee reilusti lapsikuolleisuuden määrää. Tästä johtuen myös tieto elämäntapojen vaikutuksesta lapsiin lähtee leviämään. Lapset saavat käytöksensä aikuisilta, joten tätä kautta lapset oppivat terveellisempään elämään.
Vaikka oman kehon itsemääräämisoikeus vaatiikin paljon rohkeutta ja henkisiä voimia, se mahdollistaa myös monien ei toivottujen seurauksien hallintaa. Niinpä siis maailman tulevaisuus on meidän käsissämme. Antamalla oman panoksemme paremman maailman puolesta, voimme nostattaa tasa-arvoa, omia oikeuksiamme ja hyvinvointiamme.
Pilvet vyöryivät raskaina massoina taivaalla. Silloin tällöin muutama pisara tipahtelee laiskasti alemmas, kohti maata, joutuen tuulen riepoteltavaksi.
Aurinko yrittää sitkeästi tunkea säteitään paksun pilviverhon lävitse. Tuntuu kuin taivaskin itkisi koulun loppua, kesän alkua.
Hymyilen leveästi pitäessäni takki höllästi olkapäälläni. Ihana kesä! Ajattelen ja annan hymyn nousta estämättä entistä leveämmäksi. Todistus laukussani kahisee kuoro lappuja vasten.
Hymyni hiipuu hieman ajatellessani sitä kuutosten ja seiskojen riviä, joka valtasi todistukseni lukion ensimmäisen vuoden päättymisen kunniaksi. En anna sen kuitenkaan häiritä.
Ehtiihän sitä ensi vuonna sitten tsemppaamaan. Ajattelen.
Kotiovi siintääkin katseeni edessä puolentunnin kävelyn jälkeen kuin porttina kesään ja vapauteen. Aukaisen oveni vian törmätäkseni suoraa päätä siskoni valmistujaisjuhliin.
Suoritan pikaiset onnittelu rituaalini ja katoan huoneeseeni vaatteiden vaihtoon.
Kesä! Kesä! Kesä! Mielessäni pyörii ja tahtoisin laulaa. Tyydyn kuitenkin hymyilemään entistä leveämmin. Tämä kesänä ei sitten huolehdita turhista ja ikävöidä kouluun!
Sanoin itselleni lujasti ja suuntasin takaisin juhlahumuun.
Kolme viikko siinä sitten kului. Kaksi Helsingissä siskojen luona, yksi kotona. Ja sitten kaipuu valtasi minut. Polttava tarve päästä kouluun.
Ikävä, joka ei hellitä lomailemalla. Irvistäen kaivoin jälleen koulukirjat esiin ja aloin tappamaan ikävääni uppoutuen tiedon mystiseen maailmaan.
Kirjat rauhoittivat levottoman mieleni.
Kesäiset päiväni kuluivat pirteänä tietokoneella ja koulukirjojen ääressä istuen. Sitten eräänä kuumana kesäpäivänä, kesälomastani tuli jälleen kesäloma!
Päivä oli tavallisen kuuma ja helteinen. Painostavan kuuma ilma sai jokaisen kaivamaan esiin tuulettimensa. Kuumuus ei vähentänyt lainkaan haluani leijua bittiavaruuden saloissa.
Klikkailin siellä aikani ja valuin hiljalleen kasvavan tylsyyden kynsiin. Uutisia, uutisia, uutisia, kolumneja, kolumneja, juttuja, ficcejä ja taas uutisia.
Monien yhteensattumien ohjaamana eksyinkin sitten terkkari.fi sivustoille. Se pelasti kesäni. Ensin selasin apaattisena minulle jo niin tuttua sivustoja.
Katsoin läpi terveysuutiset, selasin läpi uudet keskustelut ja löysin tieni takaisin etusivun palstoille. Ja siinä se sitten oli.
Silmäni jumittuivat kuin itsestään tuijottamaan ”Hypi Seinille!” –artikkelin pätkää. Mielenkiintoni kohosi minulle täysin uusiin lukemiin.
Silmäilin pikaisesti läpi pätkän artikkelista. Kuin itsestään ryhtini parantui ja aivoni lakkasivat puurouttamasta ajatuksia.
Klikkasin kohtaa Lue lisää… ja odotin kärsimättömänä sivun aukeamista. Kuten tavallista, kone ei suostunut kanssani yhteistyöhön.
Puuskahdin ärtyneenä ja päivitin sivuston. Hitaasti, mutta varmasti sivu latautui auki, avaten minulle näkymän unelmaani, mustaa valkoiselle piirrettynä.
Jos kesälomani olikin siihen asti ollut koulunkäyntiä ilman opettajaa, niin kyseinen artikkeli muutti kesäni täysin.
Löysin artikkelista itselleni uuden, mielenkiintoisen harrastuksen, parkourin.
Ystävien avulla sitä sitten noustiin pois tylsästä, koulumaisesta kesälomasta, takaisin oikeiden kesälomalaisten joukkoon.
Tiukat päivittäiset parkourtreenit ja ystävien läheisyys kehittivät minusta täysin uuden ihmisen. Rennomman ja avoimemman.
Bittiavaruus sai jäädä, tilalle astuttua ystävät ja parkour.
Tätä kestikin sitten elokuun ensimmäiseen päivään saakka. Sitten pääsin jälleen kiinni koulutyöskentelyyn. Lähdin viikoksi Jämsään kielileirille.
Vaikka viikko olikin täyttä tiukkaa opiskelua, aikaa jäi silti päivittäisten treenien vetämiselle ja uusien kavereiden sielunelämään perehtymiselle.
Melkein viikko sitä sitten olikin vielä lomaa jäljellä. Ystävien kanssa nähtiin, tavattiin jopa vanhoja tuttuja, joita ei ollut moneen kuukauteen nähnyt.
Elämä kukoisti, eikä kouluunkaan enää niin paljoa kaivannut, kunnes sitten vasta viimeisenä loma iltana.
-Näetkö? Kysyin ja hymyilin.
-Minkä? Hämmästelit.
-Hän kutoo. Kuiskasin ihaillen. Katsoit minua kuin tärähtänyttä…
Hitaasti mutta varmasti käsityön merkitys elämässämme himmenee. Pian vain ”fossiilit” osaavat kutoa, virkata, tehdä käsitöitä. Vaalia ikivanhoja perinteitä. Syy tähän on vahvasti käsityön teollistumisessa ja ihmisten pinnallistumisessa. Enää ei osata arvostaa käsintehtyjä, yksilöllisiä tuotteita.
Ihmisille on tärkeää vain se, että tuote on muodinmukainen. Enää ei haeta yksilöllisyyttä, ja persoonallisuutta, vaan samankaltaisuutta.
Ilmiötä, jota kutsutaan muodiksi.
Tämä samaistumisilmiö heikentää käsityön asemaa yhteiskunnassa.
Jokainen käsityöläinen joutuu joko muuttamaan tuotoksensa sarjatuotantoon, poistamaan siitä yksilöllisyyden ja persoonansa tai sitten luopumaan kokonaan muille suunnatusta käsityön teosta. Kohta käsintehtyä, persoonallista tuotosta näkee vain ja ainoastaan itse taiteilijan päällä, ehkä myös jonkun hänen läheisensä päällä.
Muovi, metalli ja muut modernismin materiaalit alkavat nostaa päätään. On tärkeää poistaa talostaan kaikki kankainen ja puinen ja hankkia tilalle muovia ja metallia.
Tämäkin koituu käsitöiden kohtaloksi. Kuka enää sitten kaipaa tuoliinsa uutta päällistä, ikkunoihinsa toisenlaista verhoa, pöytäänsä uudenlaista pöytäliinaa...?
Ei kukaan, sillä eihän se olisin muodinmukaista.
Yksilölliset käsityöt ovat pian arvokkaita vain ja ainoastaan keräilijöiden mielestä.
Mutta mitä arvoa on käsityöllä, joka on kymmenien muiden tuotteiden vieressä keräämässä pölyä? Ei niin mitään!
Tämä ihmisten pinnallisuus ja samaistumisfetissi tuhoavat käsityön. Vanhanajan käsityöläisillä ei ole kohta enää tulevaisuutta.
Niin kutsut porvarilliset ammatit valtaavat alaa, ja käsityöläiset joutuvat luopumaan ammatistaan, tai harjoittamaan sitä tappiolla.
Käsityöyrittäjiä kuitenkin vielä löytyy. Yksilöllisyyttä ja persoonallisuutta kokeillaan korostaa muodinmukaisilla, mutta täysin omalaatuisilla tuotteilla.
Kuitenkin niitä, jotka käyttävät näitä erilaisia, persoonallisia tuotteita, pidetään outoina, poikkeavina.
Oli tämä sitten käsityön todellinen kohtalo tai ei, jossain on vielä ihmisiä jotka vaalivat näitä perinteitä.
Tekevät käsitöitä, ja opettavat niitä jälkipolville. Joskus tulee vielä aika, jolloin puhdas käsityö nousee teollisenkäsityön rinnalle.
Aika, jolloin käsityön arvostus nousee huipulle.
Kuinka paljon tuskaa ihminen kestää murtumatta? Kuinka monta menetystä?
Harmaa taivas kattona ylläsi. Kirkon kellot soivat. Masentavan kirkas peräjälkeinen sointi.
Tuska joka reunustaa maailmaasi. Hiljaisuus, joka kulkee vierelläsi.
Ihmiset, joiden kasvoista paistaa murhe. Ihmiset, joiden silmissä kimaltavat kyyneleet.
Urkujen alakuloinen sointi, joka lisää hiljaista tuskaasi, kuoleman sointi.
Ihmiset, jotka jättävät jäähyväiset, viimeisen tervehdyksensä. Kauniit runot, jotka kuvastavat täydellisesti omia tuntemuksiasi.
Oma vuorosi.
Kurkussa tuntuva pala, joka murtaa äänesi. Kirvelevät, polttavan kuumat kyyneleet, jotka sumentavat näkösi.
Kukkalaite, jossa kortti. Epäselvät sanat, joista täytyisi saada selvää. Epätoivoinen yritys yrittää lukea kortin teksti rauhallisesti, selkeästi.
Pato, joka murtuu viimeisen sanan lausuttuasi. Kyyneleet, jotka putoavat hiljaa rakkaasi haudalle. Kyyneleet, jotka jäävät kimaltelemaan kukkalaitteiden ja arkun pinnalle.
Viimeinen siunaus.
Sanat, jotka ovat tarkoitettu tuomaan lohtua.
Sanat, jotka satuttavat enemmän kuin kukaan osaa uskoakaan.
Sanat, joiden on tarkoitus suoda läheisille rauha, varmuus.
Viimeinen saattue.
Valkoinen arkku, rauhalliset, kivikasvoiset miehet. Itkevät naiset. Hämmästyneet lapset.
Hiekka, joka valuu arkun päälle. Punainen ruusu, joka korostaa arkun valkeutta, mullan mustuutta.
Hiljainen saarna, jota säestää sateen ropina. Hiljaiset kyyneleet, jotka tipahtelevat sateen mukana maahan. Kätketyt kasvot.
Menettämisen tuska.
Musta aukko maan sydämeen, joka hiljalleen täyttyy. Vaiteliaat ihmiset, jotka katsovat, kuinka heille rakas ihminen peittyy maan tomuun.
Kumpu maan pinnalla. Musta multa, joka peitetään havuin. Havut joiden päälle lasketaan kukat.
Saattue, joka lähtee viimeiselle muistoaterialle. Kuumat kyyneleet, joita vuodatetaan menneisyydelle, tulevaisuudella.
Halaukset, joilla pyritään lieventämään tuskaa, lohduttamaan.
Sanat, vailla merkitystä. Sanat, jotka hehkuvat välittämistä, menetystä.
Rakennus, joka tulvii hyviä tuoksuja. Viimeinen muistotilaisuus.
Kertomukset kauniista menneisyydestä, muistoista. Kertomukset hetkistä, jolloin taivas oli luonamme, ystävyys sydämessämme.
Ruoka, joka leijuu herkullista tuoksua, mutta ei maistu millekään.
Ylipääsemätön tyhjyys, joka saa sinut voimaan pahoin.
Syyllisyys, joka saa sinut miettimään huomista, seuraavaa päivää, tulevaisuutta.
Hiljainen yhteisymmärrys.
Kaunis kuolema.
Ihmisen, joka on aina joutunut kätkemään tunteensa, on erityisen vaikea tuoda tunteensa julki. Tunteiden julkituonti tuntuu suorastaan häpeälliseltä paljastukselta. Silti meidän sisällämme velloo monia mieluisia ja vähemmän mieluisia tunteita. Niiden kanssa kamppaillaan syvällä sisimmässä antamatta kenenkään muun niihin vaikuttaa. Niitä kesytetään ja yritetään hallita täysin väärin keinoin.
Tunteet vaikuttavat erittäin voimakkaasti elämäämme. Erityisen voimakkaina tunteina koemme vihan, inhon ja halveksunnan, kuten kaikki negatiiviset tunteet, mutta tilanteen niin sattuessa olemme intohimoisia rakastajia ja uskollisia kumppaneita. Kaikki sisällämme vellovat tunteet ovat erittäin voimakkaita ja repiviä. Ne hautaavat kaiken alleen, jättämättä meitä hetkeksikään rauhaan, tuhoten meidät hitaasti sisältäpäin kenenkään sitä huomaamatta. Monien ihmisten silmien alla olemme hiljaisen kylmiä, mutta sisimmässämme tunnemme kasvavaa paniikkia ja turvattomuutta.
Pystyn edelleen muistamaan sen valtaisan riemun tunteen joka kohosi sydämestäni vallaten mieleni suloisella usvalla. Muistan syvältä kurkusta purkautuvan naurun ja hiljaisen kateuden keväisiä auringon säteitä kohtaan, jotka ilkamoiden leikkivät kevätyön kasteella. Muistan myös valtaisan vihan itseäni kohtaan paljastaessani tunteeni suurelle avoimelle maailmalle. Muistan sen tunteiden sekasotkun ja taistelun. Kaikenlaiset tunteet yrittivät viedä tilaa toisiltaan. Päästä voitolle toisista. Järkeni kehotti minua nauramaan. Päästämään irti kaikki patoutuneet tunteeni, kun taas mieleni kehotti minua kätkemään kaiken ylenkatsovan kylmyyden taakse.
Tunnen itseni edelleen ahdistuneeksi ja pieneksi yrittäessäni näyttää tunteitani. On niin helppoa piiloutua jäisen kuoren alle, päästämättä ketään lähettyville. Muistan monet tuskaisen katkerat kyyneleet minun itkiessä hiljaa vuoteessani pois sisälläni vallitsevaa vihaa, tuskaa ja kipua. Sitä valtaisaa patoutuneiden tunteiden ryöppyä, joka murroksellisessa mielessä vallitsi tuhoavalla voimalla. Monien asioiden taistellessa toisiaan vastaan.
Tunnen olevani turvassa ystävieni keskellä, mutta koko ajan jäytävä pelko jyllää sisimmässäni. Pelkään koko ajan menettäväni heidät. Pelkään heidän avoimuuttaan, ystävällisiä silmiä ja sanoja, jotka saavat minut tuntemaan itseni erilaiseksi ja likaiseksi, rikkirevityksi. Jokainen hetki pelkään kuulevani ne kohtalokkaat sanat jotka erottaisivat minut ystäväpiiristäni. Pelkään heidän ymmärtävän minut väärin. Pelkään epäonnistuvani velvollisuudessani ihmisenä ja ystävänä.
Tunnen myös monia ”hyviä” tunteita. Syvällä sisimmässäni tunnen railakasta riemua auringonsäteiden tunkeutuessa pilviverhon läpi, nähdessäni koirani juoksevan riemuiten minua vastaan tullessani koulusta kotiin. Tunnen puhdasta, nöyrää kiitollisuutta niitä ihmisiä kohtaan jotka ovat olleet tukeni ja turvani, elämäni ja perheeni.
Tuntuu pelottavalta alkaa hymyillä ihmisille, antaa heidän nähdä tunteeni. Tuntuu vaikealta päästä pois jo kauan sitten opitusta tyylistä. Ainoa tunne jonka kukaan on kasvoillani nähnyt, on ollut jäinen halveksunta, joka on kohdistunut minuun itseeni. Se oli minun suojamuurini. Se auttoi minua olemaan tunteeton. Mutta nyt olen oppinut mitä elämä on. Se on kaikkia niitä tunteita, jotka minä olen kätkenyt sisimpääni. Vasta nyt olen ymmärtänyt tunteiden merkityksen, se on antanut minulle voimaa yrittää muuttua. Hiljalleen olen oppinut hillitsemään sisälläni raivoavia tunteita. Olen oppinut tekemään niistä lauhkeita ja kauniita, helposti käsiteltäviä ja selkeitä. Olen oppinut tunteiden merkityksen. Saanut avaimen tunteiden kallisarvoiseen maailmaan.
Vuoden 2006 Novel kirjoituskilpailun työni.
Rakastetulle isoisoisälleni
Eräänä kauniin aurinkoisena päivänä päätin vihdoinkin ottaa itsestäni tiukan kurin ja alkaa siivota. Pyyhkiessäni pölyjä vanhasta kirjahyllystämme, silmiini osui vanha valokuva-albumi. Taistelin kauan mielihalujani kanssa, kunnes lopulta ojensin varovaisesti käteni ja otin albumin käteeni. Istuen sohvalle aloin tarkastella albumia.
Varovaisesti aukaisin albumin kannen. Ensimmäiseltä sivulta minua katsoi, kukas muukaan kuin Te. Hiukset hienosti laitettuina, hymyilemässä pienesti hymyä, joka ei yltänyt kauniisiin silmiinne asti. Teillä oli puvuntakki päällä ja kravatti kaulassa. Olitte arvatenkin menossa töihin.
Toiselta sivulta löytyi kuva Teistä ja isoisoäidistäni. Hymyilitte molemmat onnellisina, Teidät oli juuri vihitty. Te molemmat näytitte onnellisilta, mutta onnenne yllä lepäsi varjo. Minuun sattui katsella Teitä.
Albumi oli täynnä kuvia Teistä. Juhlissa ja arjessa. Te näytitte olleen erottamattomat. Jokainen kuva oli säilönyt tunteenne tiukasti itseensä. Ne olivat kauniita tunteita. Ne antoivat minulle aurinkoisen kuvan perheestänne, mutta sydämeni tiesi, ettei kaikki ollut kohdallaan.
Nyt kun tiedän Teistä, arvoisa isoisoisä, hieman enemmän tahtoisin kysyä Teiltä monia asioita. Kuva-albumin ja vanhojen kirjoitustenne perusteella ymmärrän Teitä nyt paljon paremmin. En osannut kuvitellakaan sitä tuskaa mitä kannatte sydämessänne.
Ymmärrän nyt sen varjon joka lepäsi yllänne, ne katkerat juonteet, jotka olivat uusimmissa kuvissa suunne ympärillä. Olisin valmis vaikka heittämään henkeni, kunhan voisin ottaa sen tuskan Teiltä pois.
Teitä varmaankin kiinnostaa tietää, kuinka sukunne on jatkanut elämäänsä? Minä voin kertoa sen Teille. Jatkaen Teidän luomia perinteitä sukunne on elänyt rattoisaa ja oikein mukavaa eloa sukutilallanne. Tilan yleiskunto on edelleen yhtä hyvä kuin Teidän aikananne ja pellot tuottavat paremmin kuin aikoihin. Monia maanostajia on käynyt ovellamme, mutta Teidän muistoa kunnioittaen olemme palauttaneet heidät heti takaisin.
Teillä on nyt jo noin viisikymmentä lastenlasta ja Teillä on myös noin seitsemäntoista lastenlastenlasta. He kaikki voivat hyvin ja elävät sukutilan läheisyydessä. Tilan hoito on siis varmoissa ja hellissä käsissä.
Lapsenne ja lastenlapsenne ovat kouluttaneet itsensä hyvin. Suurimmalla heistä on jokin ylhäisöammatti, mutta silti he pitävät tilastanne todella hyvän huolen, rakastaen sitä koko sydämellään.
Vaikka sukutilaanne onkin hiukan uudistettu, se kantaa yhä yllään vanhaa arvokkuuttaan. Teitä varmaankin kiinnostaa kuulla kuinka sukutilanne on kehittynyt ja mitä muutoksia vuosien varrella on tehty.
Sukutilaanne on nyt laitettu sähkö- ja vesijohdot, koko taloon. Taloon on myös rakennettu tilava lisäsiipi palkollisille. Pihan perällä oleva lato on uudistettu ja sinne on ostettu hevosia ja lehmiä. Maanviljelyn ohella tilallanne hoidetaan myös karjataloutta suurissa määrin. Joitakin huonekaluja olemme joutuneet korjaamaan, mutta sisustus on silti vielä täysin Teidän ajaltanne.
Maassamme vallitsee nyt täydellinen rauha. Vaikka sota riehuukin toisella puolella maata, meidän maamme on itsenäinen ja hyvinvoiva. Sodan uhkaakaan ei näy, sillä maallamme on horjumaton ja viisas johtaja. Elämme täällä siis vakaata rauhan aikaa, vailla huolen häivää.
Kunnioittaen
Lapsenlapsenlapsenne Iiris
Äidinkielen opettajan valinta ryhmästämme postin järjestämään Kirjoita Kirje 2006 kilpailuun.